Tässä se nyt on ilmielävänä, viimeisen vuoden suurin neulontaoperaationi: pilvenreunalla yliannostettu pitkä neuletakki. Tätä on tehty hartaudella, kirosanojen saatelemana, mökillä, sohvalla, kesällä ja talvella.

Aloitin projektin melko pian sen jälkeen, kun olin ensin nenä kiinni ruudussa opetellut oikean ja nurjan silmukan eron ja saanut yhden villasukkaparin vaivoin valmiiksi. Tein tämän takin alkumetreillä monta hölmöä virhettä, joiden idiotismi aukeni minulle vasta projektin edetessä. Tätä ei herran jumala olisi kannattanut aloittaa 3,5 sukkapuikoilla (!) ja ohuella villalangalla (!!). Kivoja ohjeita olisi ollut netti pullollaan (!!!). Niiden avulla olisin säästynyt monelta ohraleivältä. Hermoja on siis raastettu, mutta onneksi lopputulos palkitsee.

Yritin aluksi kirjoitella tekemisistäni muutamia harakanvarpaita paperille, jotta olisin voinut jakaa ohjeen täällä, mutta projektin pituuden vuoksi systemaattinen kirjaaminen romuttui. Prosessi meni kuta kuinkin seuraavasti: tein tämän pikkuvillatakin ohjeesta erittäin vapaasti sovelletun isomman version, valitsin kirjoneuleeksi Muita Ihania -blogissa vilkkuneen kauniin pilvenreunan ja varmistin eri palasten koon sopivuuden mallailemalla niitä jatkuvasti itseni päälle. Hidasta ja karmeaa, en suosittele kenellekään.

ps. Lankakauppa Kerän sivuilta löytyy Tiinan alkuperäisen Pilvenreunalla-takin ohjeet.

//

I finally finished my largest knitting project of all time – black & white wave-patterned cardigan.

77 kommenttia

  • Voi että miten ihana takki! Itse olen neulonut paljonkin, mutta paidan olen tehnyt viimeksi yläasteella – onkin jo pitkän aikaa ollut haaveissa muistojen verestäminen (eli arpien repiminen) ja neuletakkiprojektin aloittaminen 🙂

  • Upea! Ihana erityisesti toi huppu 🙂 Hatunnosto, että oot saanut tuon mittakaavan projektin valmiiksi! Mulla on ollut ihan perus villapaita (jossa siis ei tarvii neuloa nurjaa lainkaan, tässä syy miksen halua tehdä villatakkeja…) valmistumassa jo melkein vuoden eikä loppua näy. Ton kokoista takkia en saisi ehkä koskaan valmiiksi.

    Myös sukkahousut on tosi päheet 🙂

    • Hih, kiitti! Henkkamaukan tarjoamasta löytyi. 🙂 Joo tässäkin taisi se vuosi kyllä yhteensä melkein vierähtää. 😀

  • Vau, mahtavuutta! <3
    Ihan mielettömän hieno takki ja tuo huppu on kyllä piste iin päälle! Ja iso hatunnosta noin suuresta projektista! Vaikka neulon itsekin aika paljon en tiedä uskaltaisinko noin isotöiseen hommaan edes lähteä, jäisi herkästi ikuisuusprojektiksi. Kyllä tuossa kelpaa!

    -Piia

    • Kiitos! Hupusta tuli toooosi iso. 🙂 Meinasi todella jäädä jumittamaan viimeiseen hihaan koko homma, kunnes kesällä otin ryhtiliikkeen ja pakotin itseni puikkojen varteen.

  • Upea! Onnittelut saavutuksestasi ja hatun nosto sille, ettet jättänyt projektia kesken sen pituudesta huolimatta. Niin kun tuppaa itselleni käymään ja tuolla on nytkin puikoilla vauvan slipoveri, joka ei enää mahdu ainakaan meidän vauvan päälle. 😀

    • Voi kiitos Kiki. <3 Nuista amatöörin munauksista tietää, ettei ollut vielä hirveästi kokemusta. 😉

  • Ihan mieletön!! Uskomattoman hieno ja aivan täydellisesti sun juttu! Sun täytyy olla todella kärsivällinen ja sinnikäs, että sait tuon valmiiksi. 😀

  • Aivan sai-raan hieno!!! Kunnioitan suuresti sisukkuuttasi ja ihailen kättesi jälkeä 🙂
    Wau!! Enpä kyllä itse kykenisi samaan…

  • Apua! Jestas miten ihana takki! Ja miten ihanaa varmasti on käyttää tuota ja saada sanoa että ”itse tein”: Vau vau vau!! 🙂

  • Huh. En pystyis! Hieno! Ja hullu, teikkö nää koko takin kolomipuolosilla?!
    (Nyt mää sitte kuitenkin aloin miettimään haluaisinko joskus tehdä takin itelleni…)

    • No kolomipuolosilla tärräyttelin menemään ja hermot oli ihan riekaleina tämän valinnan ansiosta. Tee ihmeessä, mutta panosta puikkojen ja langan paksuuteen. 😀 Ja kiitos! Hupusta tuli jättiläismäinen.

  • Tuttu tunne. Olen kanssa vuosi sitten aloitellut neuletakkia, jossa on jos minkälaista kuviota. Puikot kanssa 3,5 ja valmiina vasta takakappale ja puolikas toista etukappaletta. Olen kironnut itseäni ja sitä, miksi piti tarttua ensimmäisenä isona neuleena tällaiseen ikuisuusprojektiin. Se on taas varmaan kuukauden lojunut koskematta kopassa 😀 Mutta tosi hieno takki! Ja ihailen kärsivälliisyyttäsi 🙂

    • Oh noooo! Oot astunu tasan samaan ansaan! Kirjoneulos ja 3,5 = ei ikinä villatakkiin! Kärsivällisyyttä ja paljon tsemppiä urakkaan!

  • Huikeeta!
    Olen jotenkin blogia lueskellessa kuvitellut, että olet syntynyt puikot käsissä. Mutta kiva tietää, että sinnikkyydellä saa aikaiseeksi tuollaisia tuloksia 🙂

    • En tosiaan! 😀 Puutöissä heilunut ja tehnyt mm. ovivalon ja makkaratikut. 😀 Sinnikkyys palkitaan! Olin niin ihastellut muiden tekstiilitöitä ja etenkin neulomista, että otin kunnianhimoiseksi tavoitteeksi opetella. Ensi alkuun meni vähän nettiopit pieleen, mutta pikkuhiljaa on oma tyyli löytynyt.

  • Jehna mikä homma! Pisteet sinulle sitkeydestä, mulla on jääny kesken ainaoikeaa-neuleenikin 😀

  • Nyt jos JOULUPUKKI luet tätä! Ton mä haluan!!! Ehdottomasti. Omat kätöseni eivät kykene.. tai paremminkin oma pää ei kestä tehä.. Aivan mielettömän ihana!!!

  • Se on tavallaan onni että jos ei ole paljoa kokemusta. Silloin tulee ennakkoluulottomasti tartuttua toimeen projekteihin joita ei ikinä aloittaisi ”kokeneena”. Yksi ystäväni neuloi myös tälleen aikuisiällä ensimmäisenä neuletyönään koulukässän jälkeen 3,5 mm puikoilla neulemekon ja tosiaan ilman mitään ohjetta, tuosta noin vaan! Hattua nostan hänelle ja sinulle! Upeaa työtä! 🙂

    • Hahaha ihana 3,5 puikkojen kirous… Vasta-alkajana sitä ei vielä oikein omista muita tikkuja, eikä varmaan kyllä tajuakaan semmoisten olemassaolosta. Kaksinkertaisen langan käyttökin avautui vasta usean kuukauden neulomisen jälkeen. 🙂 Kiitos! <3

  • MIELETÖN!!!! Uskon että aikas monta tuntia on mennyt, mutta tulos on niin upea että kyllä se on ollut sen väärti! <3

  • Hieno! sen verran kiinnostaa että mitkä oli silmukkamäärät ja lanka millä neuleen teit. Sen tarkempaa ohjeistusta en kaipaa 🙂

    Itse kun olen kuukausitolkulla haaveillut samasta neuleesta (yksivärisenä) mutta sopivan silmukkamäärän luonti aikuisten kokoon on vielä arpailun alla 🙂

    – Suppura

    • Moikka! Lanka oli 7 Veljestä ja silmukkamääristä ei ole ihan varmaa muistikuvaa, mutta tein karkean arvion kuvioiden perusteella ja sain lopputulokseksi seuraavaa: sivukappaleet 54 + resori 5 päälle molemmissa reunoissa. Takakappale 117. 🙂 Toivottavasti nämä antavat osviittaa koosta! Ja tsemppiä projektiin!

  • Aivan mahtava villanuttu! Ite pitäis myös alkaa moista itselle väsäämään. Teitkö sen tuolla kässänope ohjeella muuten paitsi tietty silmukkamäärää soveltaen?

    • Periaatteessa joo, mutta hyvin löyhästi. 🙂 Eli tein sen pikkutakin ensin, jotta ymmärsin, miten saan hihat järjevästi kiinni jne. ja sitte tein tuon kokonaan puhtaalta pohjalta (mittasin silmukkamäärät silmämääräisesti itteni päällä + kaventelin ja leventelin (hihat + takin yläosa) mielen mukaan + huppu on kokonaan oma sovellus. Niin ja neuloin sileää neulosta koko ajan + tein tuon kuvion. 😀 Eli ei taida olla loppujen lopuksi juurikaan yhtäläisyyksiä kässänopen ohjeeseen.

    • 😀 Tein ite syksyllä tolla kässänope ohjeella kans pienen nutun ja mietin että itelle tekis samalla ohjeella. Oliko hankala soveltaa? Täytyykin ite suunnistaa lankakauppaan ja alkaa tuumasta toimeen 🙂

    • Ei ollu mun mielestä hankalaa, kun tuo takki on sen verran suuri ja epätyköistuva, ettei ole niin silmukan tai kavennuksen päälle. Eli rohkeesti vaan puikottamaan! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *