Ostin Hullujen Päivien huumassa meille pienen pokkarikameran, koska suurta ja painavaa järkkärin mötikkää ei tule nykyisin otettua mihinkään mukaan. Ja tänään sain inspiraation väsätä uudelle vekottimelle kantohihnan ja pikkuruisen laukun.
Olin viemässä kuvan vyötä eurolla kirpparille, mutta onneksi ystäväni hoksasi huomauttaa, että sopisipa hihna hyvin myös kameran naruksi. Vyön lisäksi käytin hihnan tarvikkeina vain paria nahkaniittiä ja lukkosolkea. Niittipakkauksessa oli kätevästi mukana myös nahkan lävistäjä, joten erillistä nahkapaskaa (eikös se ole sen niminen työkalu?) ei tarvittu. Valmista tuli muutamassa minuutissa! Eli seuraavan kerran vyöhaukkana kirpparille, jos tekee mieli tehdä samanmoinen!
Koteloa lähdin rakentamaan täysin summahutturassa kameran ääriviivoja tekonahkalle piirrellen. Niin tyypillistä minua lähteä saksimaan kangasta ilman valmista kaavaa täysin intuition ohjaamana. Ja arvata saattaa, miten kovin lupaavalle alulle lopulta kävi.
Kotelo oli auttamatta liian tiukka kameralle, vaikka kuinka yritin tehdä reilut saumavarat. Ei muuta kuin bägi saksilla kahtia ja lisäluiskaa ompelemaan.
Tuntien ähräämisen ja parin ärräpään jälkeen tuli kuitenkin valmista. Olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka pussukan takaosa onkin vähän puhvimaisempi kuin ajattelin (tai no tätä voi itse asiassa pitää molemmin päin). Mietin alunperin semmoista modernin virtaviivaista laukkua, mutta sööttihän tämä tämmöinen ruttuinenkin on.
I bought us a small compact camera because I never carry my large SLR anywhere with me. And today I got the inspiration for doing a carrying strap and a tiny bag for my new device. The strap was ready in just a few minutes – I used my old belt and a couple of staples and latch buckles.
The bag was a bit more complicated. I outlined the contours of the camera to the fake leather fabric and cut the pieces out without a specific plan. And you can guess what happened – the bag was much too small. So I had to cut it in half and add some more pieces of fabric to it. The bag turned out a slightly more puffy than I had in mind but I’m still quite satisfied with the result after all.
On se nätti! Tosi nätti!
Kiitos! 🙂
Aivan sika magee. Mistäköhän tuolaisia nahkaniittejä ja lukkosolkia saa ostettu?
Nahkaniitit on Prym-merkkisiä ja tainnu jäädä käteen Sinellistä – ja nettikaupoista löytyy toki myös. Lukkosoljet olen pelastanut semmosista kaulassa roikkuvista seminaarinimikylteistä. 😀 Eli nämä on kierrätystavaraa, mutta varmasti niitäkin nuista samoista paikoista löytyy uutena.
Mua kiinnostaisi kovasti mistä oot tekonahkaa ostanut? Myydäänkö sitä ihan Eurokankaassa vai jossain muualla?
Kyllä vaan, eli Eurokankaan pakasta peräisin ja palalaareista saattaa tehdä hyviä löytöjä myös.
Ooh! Kylläpäs oot taitava!! Hieno on!
Kiitos Anna! 🙂 <3
No on kyllä i-h-a-n-a! <3
Kiitti Piia. 🙂
Aivan ihana laukku! Pitäis varmaan koittaa tehdä omalle Olympukselle samanmoinen, ompelukone vaan ei toimi… Ja pakko korjata, että tuo ei oo pokkarikamera, vaan mikrojärjestelmä 🙂
Aa, aivan! Mulla ei oo vielä termit hallussa. 🙂 Aattelin, että kun on niin kätevän kokoinen, niin on pokkari. 😛
Voi hitsi Kaisa, kun olet taitava! Näitä sinun projektejasi on niin mahtavaa seurata!
Voi kiitos Kiki! 🙂 Kiva kommentti. <3